Keskusradioon karjuttiin:
–Alokas Karjalainen, puhelu!
–Alokas Karjalainen, puhelu!
Juoksin Rajajääkärikomppanian kakkoskerrokseen, nostin luurin, ja ölähdin:
–Yhdistä!
Äiti kertoi, että olin päässyt OKL:lään.
–Hyvä, että ees joku piäsee johonki, totesi alikessu, kun kerroin saaneeni opiskelupaikan.
Aloin lukea kasvatustieteellisiä opuksia jo inttiaikana, saatoin pienelläkin tauolla nykäistä repusta kuivan/puolikuivan kirjan, älkää kysykö miksi – ne olivat niitä nuoruuden ajan syntejä (etuotsalohko ei varmaankaan ollut vielä kehittynyt)!
Kotiuduin seuraavana kesänä ja lensin Cebun saarelle Filippiineille. Sain kämppikseltä NIV Student Biblen, josta tuli rakkain kirjani. Luin trooppisten sirkkojen sirittäessä Roberts Liardonin kirjan God's Generals: Why They Succeeded And Why Some Failed. Kaikenlaisia hengellisiä johtajia sitä onkin maailmassa: oli todella hienoja miehiä ja sitten oli niitä, joilla homma karkasi lapasesta. Syyskuussa alkoi OKL, tuntui hienolta opiskella yliopistossa. Olin niin tohkeissani, että opiskelin joka päivä, jouluaattonakin. Eräs mieleenpainuvimmista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut, oli Isaac Newtonista kertova kokoomateos*. Newton toteaa vanhoilla päivillään, että hän on kuin pieni poika meren rannalla, joka leikkii kivillä tai kotiloilla samalla kun totuuden meri levittäytyy tutkimattomana edessä.
Sain parhaiten luettua yliopiston kirjaston viileässä lukusalissa, koska se oli paitsi hiljainen myös muuten sopivan ankea paikka. Usein otin siellä noin kymmenen minuutin nokkaunet pöytää vasten, kunnes 3210 herätti jatkamaan studeeraamista. Eräänä syyspäivänä takkusin virkamiesruotsin kanssa samaisessa lukusalissa, kun muuan blondi soitti ja kysyi kaakaolle. Lukemiseen tuli totaalinen tauko pariksi päiväksi.
Eräs mainitsemisen arvoinen kurssi oli Kasvatuksen historia. Luin spartalaista kasvatusta käsittelevän laajahkon osion seisaaltaan, teki vielä mieli avata parvekkeen ovi ja antaa lumen tuiskuta sisään, mutta joku raja spartalaisuudellakin.
P.s. Seuraavalla kerralla luetaan maratoonioppaita ja lastenkirjoja.
*Lehti, Markkanen & Rydman (toim.): Isaac Newton: Jättiläisen hartioilla. Tieteen päivät 1987. Urasan julkaisuja 34. Helsinki: Ursa, 1988.
Eräs mainitsemisen arvoinen kurssi oli Kasvatuksen historia. Luin spartalaista kasvatusta käsittelevän laajahkon osion seisaaltaan, teki vielä mieli avata parvekkeen ovi ja antaa lumen tuiskuta sisään, mutta joku raja spartalaisuudellakin.
P.s. Seuraavalla kerralla luetaan maratoonioppaita ja lastenkirjoja.
*Lehti, Markkanen & Rydman (toim.): Isaac Newton: Jättiläisen hartioilla. Tieteen päivät 1987. Urasan julkaisuja 34. Helsinki: Ursa, 1988.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti