perjantai 8. toukokuuta 2015

Kirjoista suuntaa elämälle

Vastaleikatun ruohon tuoksu, muoviset puutarhakalusteet, pakollinen kolpakollinen sitruunateetä. Kirjoitusten ja Gaudeamus igiturin välissä istun takapihalla pänttäämässä OKL:n pääsykokeeseen ja kaiken varalta myös lastentarhanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin kahteen eri kaupunkiin. Muuan yliopiston lehtori on varoittanut minua:
–Pojilla OKL:ään pääseminen ottaa yleensä kiinni siitä, ettei jakseta lukea pääsykoekirjoja.
Niinpä kahlaan opukset useaan kertaan ja teen huolelliset muistiinpanot. Kun muut lähtevät uimaan, jään studeeraamaan.

Saan ylioppilaslahjaksi paitsi lihasvoimalla toimivan tikkarinpyörittimen myös muhkean arkeologisilla valokuvilla kuvitetun juhlapainoksen Sinuhesta sekä Scofield Study Biblen – molemmat kuluvat käytössä. Kuningas Kaiman käännös on niin vanhaa ja runollista, etten ymmärrä aivan helpolla: thee, thou, thine, thy, ye, yea.

Luen sinivalkoruudullisen päiväpeiton päällä Reinhard Bonnken teosta Evangelism by Fire, kun kookas luutnantti rynnäköi tupaan ja antaa ymmärtää, että minun pitäisi olla kouluttamassa alokkaille venttiseiskan käyttöä. Ei puuttunut kuin se legendaarinen lause:
–Karjalainen saa unohtaa ne kessun natsat!
Samaisessa terässängyssä pötkötellessä ahmin myös Norman B. Gruppin niteen C.T.Studd: Jumalan hullu. Vaikuttava kertomus: huippu-urheilija ja multimiljonääri sijoittaa kaiken lähetystyöhön.

Rajajääkärikomppanian päivystäjänä päjöttäessä taistelen Deborah Alcockin El Dodaradon* kanssa ja ihmettelen, kuinka noin hieno kertomus on voitu kertoa kerrassaan rutikuivasti. Eräällä komennuksella Vekarajärvelle löydän varuskunnan kirjaston poistomyynnistä Ethel Emily Wallisin teoksen Tavoitteena 2000 kieltä, joka kertoo raamatunkäännöstyöstä. Teos jotenkin kolahti**.

On vain enkelit ja demonit ja minä. Olen lomalla intistä ja seurakunnan nuortenleirillä Larinsaaren leirikeskuksessa. Luen vintillä kerrossängyssä Frank Perettin trillereitä Pimeys laskeutuu ja Isku pimeyteen.

Armeijan harmaissa (jotka puolivälissä vaihtuivat kurkkusalaatteihin) alan kirjoittaa varusmiestoimikunnan lehteen raportteja harjoituksista. Kerron muun muassa siitä, kuinka eräässä yhteistoimintaharjoituksessa Vieremällä vihollinen lähestyi tukikohtaamme koiran kanssa. Syöksyimme teltasta asemiin. Meillä oli naamiovärit naamassa ja olimme maastovaatteissa, kaikki paitsi aliupseerioppilas Kukkonen, jolla oli jalassa violetit erotiikantappajat, joissa luki kaunolla Obertsdorf. Tilanteen koomisuuden tavoittaa parhaiten kirjoittamalla Youtubeen "monty python fart".

Raapustin alokastuvassa kesällä 1999.

Samaisen inttivuoden aikana kirjoittelen myös kahteen kristilliseen lehteen, vaihtelevalla menestyksellä. Saan tilaisuuden yrittää kirjoittaa kolumnia Hyvään Sanomaan, mutta tekstiäni ei hyväksytä. Jokin raapustus julkaistaan Ristin Voitto -lehdessä. Löysin hiljattain seitsemän eri päiväkirjaa inttivuoden ajalta. Aikaa riitti, ja oli yksinäistä.

*Teatteriryhmämme Tulilintu teki El Dorado -kirjan pohjalta täyspitkän musikaalin, jota esitimme eri puolilla Suomea ja Espanjassa.
**Kaksitoista vuotta myöhemmin kävin vaimoni kanssa Wycliffe -raamatunkäännösjärjestön haastattelussa ja meidät hyväksyttiin jäsenhakijoiksi. Homma jäi, ainakin toistaiseksi, jäihin.