Bussilastillinen helvetin asukkaita pääsee luokkaretkelle taivaaseen. Perillä paljastuu, että retkeläiset ovat vain pikkuruisia haamuja, jotka eivät jaksa nostaa edes yhtä lehteä, ja nurmikolla käveleminen tekee kipeää. Heille tarjotaan mahdollisuutta parannuksentekoon ja pelastumiseen. Kotoutuminen ei kuitenkaan ota onnistuakseen: suuri osa turisteista haluaa mieluummin palata Harmaaseen kaupunkiin, kuten he helvettiä kutsuvat.
Harmaa kaupunki laajenee koko ajan ihmisten riitojen vuoksi. Mainio yksityiskohta on Napoleon, joka kulkee samoja portaita ylös-alas ja syyttää joka askelmalla eri ihmistä siitä, ettei menestynyt operaatioissaan. Bonaparten tavoin suuri osa luokkaretkeläisistä päättää jumittaa kuka mihinkin asiaan, vaikka voisi päästää irti ja jäädä taivaaseen.
Tätä lukiessa ymmärsin uudella tavalla, miksi Jeesus pitää niin tärkeänä sitä, että annan lähimmäiselleni anteeksi. Jos en anna anteeksi, jään ikuisesti jumiin siihen hetkeen, jossa vääryys tapahtui. Se oli sen ja sen vika!
Kirja oli kupliva, tamminen, älykäs, hauska ja puhutteleva. Jälkimaku rikinkatkuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti