Isä luki meille iltasaduksi Kenneth Grahamen kirjaa Kaislikossa suhisee, kunnes puhelin pirisi keittiössä. Puhelun jälkeen hän ryntäsi makuuhuoneeseen ja kertoi, että olimme saaneet pikkuveljen. Kaislikossa suhisee jäi lähtemättömästi mieleen sekä tuon hetken vuoksi että hahmojen ansiosta: herra Rupikonna oli kerrassaan valloittava persoona heikkouksineen kaikkineen ja taistelu pahoja näätiä vastaan oli jännittävä. Kirjassa oli sopivasti kaahailua ja Konnakartanon narisevien lattialankkujen alta löytyi salakäytävä. Kirjallisuusharrastus oli helppoa aloittaa ja mahdotonta lopettaa.
Elettiin 80-lukua. Vanhasta sakarapäätyisestä kaupunginkirjastosta ja tunnelmallisesta Niinivaaran kirjastosta kannettiin selkä vääränä kirjoja ja äänikirjoja: Enid Blytonia, Astrid Lindgreniä, Väinö Riikkilää, Aapelia, Jules Verneä, Jack Londonia ja Karl Mayta. Isän lukema May vei meidät kahnauksiin intiaanien kanssa, Jack London valaisi vetokoiran sielunelämää Klondikessa, Blytonilta luettiin Viisikosta eväineen ja kuunneltiin moniosainen Seikkailu-sarja, jossa ruoka maistui aina parhaalta ulkosalla. Lindgrenin tuotannosta kiinnostavinta antia oli Kalle Blomkvist, mestarietsivä, joka kävi kavereineen Ruusujen sotaa ja joilla oli oma salakieli. Kukapa ei innostuisi salapoliisihommista ja salakielistä?
Äänikirjoja kuunneltiin samalla kun rakennettiin legoista. Omasta kirjahyllystä löytyivät Uskolliset ystävät sekä Ikuiset kertomukset, joita vanhemmat usein meille lukivat. Automatkoilla Lappiin sun muualle suosikkejamme olivat Vernen mestariteokset kuten Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Kapteeni Grantia etsimässä sekä Kapteeni Grantin lapset. Niissä oli aitoja henkilöhahmoja, lämmin tunnelma ja hyvää herjaa, jonka muistaa yli kahden vuosikymmenen jälkeen. Eräässä kohtauksessa maantieteilijä Paganel ja majuri MacNabbs kököttävät litimärkinä jättikokoisessa puussa tulvaa paossa ja alkavat tapansa mukaan kinastella.
–Nyt täytyy ottaa filosofia avuksi.
–Ei filosofia estä kastumasta!
–Ei niin, mutta se lämmittää!
Päiväkirjani kuvitusta vuodelta 1998.
Äänikirjoja kuunneltiin samalla kun rakennettiin legoista. Omasta kirjahyllystä löytyivät Uskolliset ystävät sekä Ikuiset kertomukset, joita vanhemmat usein meille lukivat. Automatkoilla Lappiin sun muualle suosikkejamme olivat Vernen mestariteokset kuten Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Kapteeni Grantia etsimässä sekä Kapteeni Grantin lapset. Niissä oli aitoja henkilöhahmoja, lämmin tunnelma ja hyvää herjaa, jonka muistaa yli kahden vuosikymmenen jälkeen. Eräässä kohtauksessa maantieteilijä Paganel ja majuri MacNabbs kököttävät litimärkinä jättikokoisessa puussa tulvaa paossa ja alkavat tapansa mukaan kinastella.
–Nyt täytyy ottaa filosofia avuksi.
–Ei filosofia estä kastumasta!
–Ei niin, mutta se lämmittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti